Vuonna 1896 sattunut suuri tulipalo, joka tuhosi kokonaan 1888 rakennetun selluloosatehtaan, antoi alkusysäyksen palokuntatyölle. Jämsänkosken ensimmäinen palokunta perustettiinkin 1896 mestari Nordforsin toimesta, mutta sen toiminta päättyi jo parin vuoden jälkeen.
Uuden aloitteen palokunnan perustamiseksi teki kapteeni Alfred Hartman ja hänen perustamansa palokunta aloitti toimintansa maaliskuussa 1904. Palokuntaan kuului aluksi noin 10 jäsentä ja vuoden lopussa jäsenmäärä oli noussut 25:een. Palokunnan perustamisen aikaan elettiin sortovuosia ja anottaessa vastaperustelulle palokunnalle toimilupaa saatiin viranomaisilta jyrkkä kielto, ettei minkäänlaisia joukkomuodostelmia sallita. Tästä huolimatta toiminta alkoi, mutta kapteeni Hartman ei vanhana Suomen joukkojen upseerina voinnut virallisesti ryhtyä palokunnan päälliköksi, vaan tähän asemaan tuli putkityömies Otto Manninen. Kenraalikuvernööri Bobrikovin kuoleman jälkeen olot vapautuivat Suomessa ja palokuntakin saattoi toimia vapaammin. Vuosisadan alussa palokunnan toiminta oli melko hiljaista, mutta Suomen itsenäistymisen jälkeen toiminta alkoi vilkastua.
Vuonna 1934 voimaantullut laki määräsi palotoimen valvonnan kunnan tehtäväksi. Jämsänkosken VPK teki Jämsänkosken kunnan kanssa palolain mukaisen sopimuksen kunnan palosuojelun hoitamisesta vuonna 1935.
Alkuvuosina palokunnan kalusto oli vähäistä, vain pari pientä käsivoimaruiskua ja raivauskalustoa. Vuoden 1910 tienoilla hankittiin kuuden miehen painettava ruisku. Vuonna 1920 tuotiin Turusta kahden hevosen vedettävä nelipyöräinen moottoriruisku "Iso Bertta". Ruiskun teho oli noin 1500 l/min. Tämä ruisku poistettiin käytöstä vuonna 1937. Vuonna 1929 ostettiin mänttäläinen moottoriruisku "Greda", joka oli rakennettu kumipyörille ja kytkettiin auton perään. Tämän ruiskun tuotto oli 1000 l/min ja se siirrettiin muuhun käyttöön vuonna 1945.
Vuonna 1936 ostettiin "Sampo"-mallia oleva mänttäläinen kannettava moottoriruisku, jonka teho oli 700 l/min. Samana vuonna palokunta sai ensimmäisen Hudson-merkkisen paloautonsa. Auto oli avorakenteinen, siinä oli kiinteä ruisku, vesisäiliö sekä muuta sammutuskalustoa. Tämä auto oli käytössä vuoteen 1944. Lisäksi palokunnalle ostettiin käytetty Chervolet kuoma-auton alusta, johon vuonna 1939 rakennettiin Yhtyneiden paperitehtaiden korjauspajalla paloauto. Autossa oli tilaa 12 miehelle, siinä oli kiinteä 1000 l/min tuottava ruisku, 400 l vesisäiliö, 300 m 3" ja 200 m 2" letkua sekä muuta kalustoa.
Vuonna 1944 hankittiin toinen "Sampo" moottoriruisku. Yhtyneet paperitehtaat luovutti palokunnan käyttöön käytetyn Chervolet kuorma-auton, joka vaihdettiin kaytettyyn Sisu kuorma-autoon vuonnna 1949.
Kalusto vuonna 1954:
Palokunnan alkuvuosina vähäinen kalusto oli sijoitettu tilapäisiin suojiin, kunnes tehtaan taholta annettiin palokunnan kalustohuoneeksi hellauunilla lämmitettävä varastorakennus Nikkarinmäen rinteellä.
Vuonna 1931 Yhtyneet paperitehtaat luovutti tiilestä rakennetun henkilöautotallinsa paloasemaksi. Asemalla oli tilat kolmelle autolle ja siihen rakennettiin vuonna 1933 letkunkuivaustorni sekä vuonna 1948 kokoushuone vintille.
Vuonna 1982 Yhtyneiden paperitehtaiden tyhjilleen jäänneen jalostustehtaan entisiin tiloihin saneerattiin tilat palokunnalle.
Hälytysmäärät eri vuosina
| 1904-23 | 70 |
| 1924-33 | 66 |
| 1934-43 | 103 |
| 1944-53 | 100 |
| 1954-63 | 134 |
| 1964-73 | 188 |
Suurin hälytysmäärä oli vuonna 1941 - 17 hälytystä ja pienin vuosina 1924 ja 1951 - 2 hälytystä.
Suurimpia paloja:
| Jämsän kirkko | 1925 |
| Jämsänkosken selluloosatehdas | 1926 |
| Jämsän kansanopisto | 1935 |
| Jämsänkosken seuratalo | 1936 |
| Yhtyneiden paperitehtaiden Jämsänkosken saha | 1942 |
| Jämsänkosken venetehdas | 1968 |
| Maastopalo kontiperällä (38 ha) | 1980 |
| IVO:n muuntajan palo | 1985 |
| Kylpylä Mon Repos'n palo | 1987 |