Jämsänkosken VPK historiaa
Teollistuminen alkaa
Jämsän emäpitäjän pohjoispuolella sijaitsi jämsäläisten talollisten myllykeskus, Jämsänkoski. Multian perukoilta alkunsa saava vesireitti purkautui Jämsänjokeen kolmen kosken kautta. Ylinnä oli Rekolankoski ja Koski-Keskisen alapuolella Patalankoski sekä Jämsänkoski. Koskivoima pyöritti laajalla alueella tunnettuja myllyjä ainakin jo 1500-luvulla.
Ensimmäinen vesisaha rakennettiin Jämsänkoskeen 1700-luvun lopulla. Sahasta kehittyi Päijänteen vesistöalueen toiseksi suurin. Toinen vesisaha rakennettiin Rekolankoskeen 1861. Vesimyllyjen rinnalle nouseet sahat merkitsivät teollistumisen alkua. Sellutehtaan perustaminen vuonna 1888 sekä ensimmäisen paperikoneen käynnistyminen 1899 muutti Jämsänkosken mylly- ja sahakylän teollisuustaajamaksi. 1900-luvun alussa tehtailla oli runsaat 300 työntekijää ja tehdaskylässä on arvioitu olleen noin 1000 asukasta.
Ensimmäinen vesisaha rakennettiin Jämsänkoskeen 1700-luvun lopulla. Sahasta kehittyi Päijänteen vesistöalueen toiseksi suurin. Toinen vesisaha rakennettiin Rekolankoskeen 1861. Vesimyllyjen rinnalle nouseet sahat merkitsivät teollistumisen alkua. Sellutehtaan perustaminen vuonna 1888 sekä ensimmäisen paperikoneen käynnistyminen 1899 muutti Jämsänkosken mylly- ja sahakylän teollisuustaajamaksi. 1900-luvun alussa tehtailla oli runsaat 300 työntekijää ja tehdaskylässä on arvioitu olleen noin 1000 asukasta.
Tulipalo tuhoaa ensimmäisen sellutehtaan
Tehdasyhdyskuntien palokuntien perustamisajankohtaan liityy usein tuhoisa tulipalo. Jämsänkoskella sellainen koettiin 11.6.1896, jolloin tulipalo tuhosi kokonaan 1888
rakennetun
selluloosatehtaan. Jämsään oli perustettu palokunta vuonna 1878, mutta sieltä käsin ei juuri ollut mahdollisuuksia tehdaslaitosten palontorjuntaan. Toisaalta Jämsän talollisilla ei ollut Jämsänkoskella vesimyllyjä lukuunottamatta mitään merkittävää omaisuuttakaan suojeltavana.
Tehdasyhtiö toimi aloitteellisena palokunnan perustamisessa, jolloin palokunta sai alusta alkaen tehdaspalokunnan luonteen. Tämä piirre on säilynyt palokunnassa kautta historian, vaikka palokunta on perustamisestaan lähtien toiminut myös tehdasta ympäröivän yhteisön suojelemiseksi. Jämsänkosken ensimmäinen palokunta perustettiinkin 1896 mestari Edvard Nordforsin toimesta, mutta sen toiminta päättyi jo parin vuoden jälkeen. Tarkkaa syytä toiminnan hiipumiseen ei tiedetä, ehkä tehdasyhtiön omistuksessa ja virkailijakunnassa tapahtuneet muutokset aiheuttivat toiminnan hiipumisen. Myös viranomaisten kielteinen suhtautuminen on saattanut lannistaan ensimmäisen palokunnan toiminnan.
Tehdasyhtiö toimi aloitteellisena palokunnan perustamisessa, jolloin palokunta sai alusta alkaen tehdaspalokunnan luonteen. Tämä piirre on säilynyt palokunnassa kautta historian, vaikka palokunta on perustamisestaan lähtien toiminut myös tehdasta ympäröivän yhteisön suojelemiseksi. Jämsänkosken ensimmäinen palokunta perustettiinkin 1896 mestari Edvard Nordforsin toimesta, mutta sen toiminta päättyi jo parin vuoden jälkeen. Tarkkaa syytä toiminnan hiipumiseen ei tiedetä, ehkä tehdasyhtiön omistuksessa ja virkailijakunnassa tapahtuneet muutokset aiheuttivat toiminnan hiipumisen. Myös viranomaisten kielteinen suhtautuminen on saattanut lannistaan ensimmäisen palokunnan toiminnan.
Jämsänkosken VPK perustetaan
Uuden aloitteen palokunnan perustamiseksi teki kapteeni Alfred Hartman ja
hänen perustamansa palokunta aloitti toimintansa maaliskuussa 1904. Palokuntaan
kuului aluksi noin 10 jäsentä ja vuoden lopussa jäsenmäärä oli noussut
25:een. Palokunnan perustamisen aikaan elettiin sortovuosia ja anottaessa
vastaperustelulle palokunnalle toimilupaa saatiin viranomaisilta jyrkkä kielto, ettei
minkäänlaisia joukkomuodostelmia sallita. Tästä huolimatta toiminta alkoi,
mutta kapteeni Hartman ei vanhana Suomen joukkojen upseerina voinnut
virallisesti ryhtyä palokunnan päälliköksi, vaan tähän asemaan tuli
putkityömies Otto Manninen. Kenraalikuvernööri Bobrikovin kuoleman jälkeen
olot vapautuivat Suomessa ja palokuntakin saattoi toimia vapaammin. Vuosisadan
alussa palokunnan toiminta oli melko hiljaista, mutta Suomen itsenäistymisen
jälkeen toiminta alkoi vilkastua.
Ensimmäinen sammutussopimus
Ensimmäiset vuosikymmenet palokunnan taloudellisesta tuesta vastasi pääosin tehdasyhtiö. Tehtaalla oli suurimmat taloudelliset arvot suojeltavina ja siksi paloasema sijoittui tehdasalueen keskelle. Vuoden 1933 palolaki määräsi palolautakunnan ja palojärjestyksen kaikkiin kuntiin. Jämsänkosken VPK:n ja vuonna 1926 Jämsästä irtautuneen Jämsänkosken kunnan välille tehtiinkin vuonna 1935 sopimus, jonka mukaan VPK toimi myös kunnan sopimuspalokuntana.
Jälleenrakennuksen vuodet toisen maailmansodan jälkeen
Sotavuosien jälkeen palokunnan toiminta jatkui vilkkaana. Tanssiaiset, iltamat ja kilpailut vetivät hyvin väkeä. Vuonna 1933 perustetun poikaosaston toiminta oli lakannut sodan ajaksi ja toimintaa aloitettiin elvyttämään ja osasto perustettiin varsinaisesti uudelleen vuonna 1952. Paloaseman tiloihin oli toivottu pitkään saneerausta ja vuonna 1948 valmistuivat kokoustilat paloaseman yläkertaan.
Vuonna 1955 palokunta hankki ensimmäisen uutena ostetun paloauton Ford F-620:n. Tämä auto on edelleen VPK:n omistuksessa museoajoneuvona.
Vuonna 1955 palokunta hankki ensimmäisen uutena ostetun paloauton Ford F-620:n. Tämä auto on edelleen VPK:n omistuksessa museoajoneuvona.
Uusi kolmikantainen sammutussopimus
Vuonna 1965 laadittiin uusi sammutussopimus, jossa tehdasyhtiö ja kunta tulivat tasavertaisimmiksi sopimuskumppaneiksi. Palokunta pysyi kuitenkin edelleen tiiviissä yhteydessä tehdasyhtiöön. Tästä sopimuksesta alkoi kolmikantayhteistyö Jämsänkosken VPK:n, tehdasyhtiön ja kunnan kanssa. Kolmikantayhteistyö osoittautui erittäin toimivaksi ja takasi palokunnalle hyvät toimintaedellytykset.
Lähteenä on käytetty Hannu Ahlstedtin kirjoittamaa Jämsänkosken VPK:n 100-vuotishistoriikkiä.